Pientä muodon muutosta

Kaksi vuotta sitten näihin aikoihin olin ekaa kertaa vierailemassa Mexicossa. En puhunut sanaakaan espanjaa ja Adrian halusi leikata mun hiukset. Siihen aikaan mulla oli melkein persukseen asti olevat hiukset. Me mentiin sitten Adrianin suositteleman parturin tykö ja olin sanonut moneen kertaan Adrianille, että haluan säilyttää pitkät hiukset. Toisin kuitenkin kävi. Meikäläinen marssi pois kyseiseltä kampaajalta kiukuspäissäni, kyynel silmäkulmassa ja ihan kamalasti kerrostetulla lyhyellä tukalla. Onnekseni kyseisenä kesänä oli muotia polkka, joten ystäväni Kati onneksi pelasti ja leikkasi mulle loppupeleissä kauniin pitkän polkan.

Parissa vuodessa kerkiää hiukset taas vähän hurahtamaan. Nyt ihanan pitkät hiukseni ovat Adrianin mieleen, eikä hän haluaisi niitä leikata. Kuitenkin oma mielipiteeni on tällä hetkellä toinen, sillä täällä vesi tekee hiuksistani karhean ja aurinko kuivattaa. Näimpä päätin, että nyt tarvitaan vaihtelua ja päräytetään parikymmentä senttiä tukasta menemään taas. Tällä kertaa en kuitenkaan luottanut Adrianin suosituksiin kampaamon suhteen vaan Adrianin äiti vei minut Cesar Giron Esteticaan. Tällä kertaa ei tarvinnut lähteä pois kyynel silmässä, vaikka reipas parisenkymmentä senttiä jäikin kampaamon lattialle lojumaan.

Tällainen vaaleaverikkö hentoine ohuine hiuksineni ja kalpealla naamallani aiheutan aina vähän haasteita. Alan tottua jo siihen, että aina kun käyn meikattavana, laitattamassa kampauksen tai leikkaamassa hiukset, niin musta halutaan ottaa kuvia kyseisten firmojen sosiaalisen median sivustoille.  Näimpä jouduin taas kerran kuvattavaksi hiusten leikkuun jälkeen. 

Lopputuloksesta olen erittäin tyytyväinen, sillä on kiva olla tällainen kevyt "kesätukka". Helppo hoitaa ja pitää hyvänä. Toki lyhyt tukka vaatii aina enemmän laittamista, mitä pitkä tukka. Ei enää seuraavan päivänä ollutkaan kampaajan laittamia laineita, vaan todellisuus on vähän jokasuuntaan sojottavat kerrokset. Näimpä on meikäläisen taas pitkästä aikaa alettava käyttämään suoristusrautaa, jotta saa kauniin viimeistellyn näköiset hiukset tai käännettävä kiharalle. Onneksi pituutta on kuitenkin sen verran, että vielä saa hiukset myös kiinni tarvittaessa ;) 

The first time I was in Mexico was two years ago. Back then I didn't speak any Spanish and Adrian wanted me to get a haircut. That time I had my super long hair and I told to Adrian that I want to cut just a little bit. Well, what happened. After the haircut, I went home super angry and sad and with a short horrible hair. Thank God, my friend is a hair dresser and she saved my hair and cut me nice a long bob. 

Well in two years my hair have been growing and now I have beautiful long hair again. This time Adrian liked a lot of my hair but I felt that I needed some change. Also, here water makes my hair hard to brush and the sun makes it dry. This time Adrian's mom took me to 'Cesar Giron Estetica' and we left over 20 cm of my hair on the floor.  

My blond and thin hair and pale skin are something different for people here. That's why I got used to having photo shooting after makeup, hairdo or haircut. Here I was again. Photo shooting for companies social media sites.

In the end, I really do like my new hair style. It's nice to have easy and light summer hair. So much easier to brush and it needs less conditional. The only thing that of course next day I didn't have anymore those curls what my hairdresser did. That's why I needed to start using straightener again to make nice curls or classic straight hair. And my hair is still that long that I can thigh it up if I have to. 

Häitä mexicolaiseen tapaan

Adrianin äitin ravintolassa vietettiin viikonloppuna häitä. Mexicolaiset häät ovat kaikkea muuta kuin muutaman hengen kahvikutsut. Yleensä häät kestävät kolme päivää, joista ensimmäinen on varsinainen hääjuhla, johon on kutsuttu kaikki maholliset kummit ja kaimat. Toisena päivänä juhlitaan rennommin perheen ja ystävien kesken. Kolmas päivä on yleensä brunssi lähisuvun kanssa. 

Näinhin häihin oli kutsuttu 250 henkilöä ja meidän tehtävänä oli siis valmistaa ruoka, hankkia juomat ja koristella juhlatila kuntoon. Näimpä me alotettiin jo perjantaina kuorimaa, pilkkomaan ja valmistelemaan ruokia seuraavaa päivää varten. Illan menu sisälti alkupaloina mexsicolaiseen tyyliin "Nakkistroganoffia, dippikastiketta ja jotain pateeta". Pääruokana tarjoiltiin kana-kasvisrullia, perunapyreetä sekä vihreää pastaa. Jälkiruokana tietenkin kakkua sekä jälkiruokapöydän erilaisia antimia.   

Hääjuhlan teemavärinä oli sininen, joten häätila koristeltiin teeman mukaan sinisillä liinoilla, kukilla sekä isoilla LOVE ja G&C kirjaimilla. Koristelu oli varsin yksinkertainen näissä juhlissa. Kuten kuvista näkyy, juhlat alkavat täällä aina vasta yleensä auringon laskun jälkeen, sillä päivällä on aivan liian kuuma minkäänlaisten juhlien järjestämiseen. Näihin juhliin alkoi vieraita saapua kymmenen aikaan ja itse juhla alkoi virallisesti vasta puolen yön aikaan. 

Häissä näkyy täällä erittäin selkeästi se kenellä on rahaa laittaa ja kenellä ei. Tosin saa sitä rahalla Suomessakin. Vierailtiin viime keväänä Adrianin serkun häissä, joissa näkyi selvästi, että niihin on upotettu jokunen tonni rahaa. Mutta olivat ne kyllä erittäin kauniit. Itse kuitenkin ajattelen, että turhaa pröystäilyä rahalla, sillä kauniit häät voi saada edullisestikin. Tärkeintä on tunnelma, eikä ne kaikki yleiset hömpötykset.  Itse luulen, että vaikka nämä häät olivat suhteessa keskitasoisten häiden hintaiset noin 6000€, mutta silti yli hääparin varojen.

 

Toisin kuin Suomessa täällä ruoka ei ole se pääasia vaan hyvät juhlat ja riittävästi juotavaa. Livemusiikkia koko yön kaikkien tanssiessa aamuun asti. Täällä myös jaetaan aina juhlissa erinäisiä juhla-asusteita ja tavaroita, kuten hattuja, kravaatteja, valotikkuja yms muita härpäkkeitä. Perinteitäkin noudatetaan ja alussa hääpari saapuu näyttävästi juhlapaikalle, sekä tanssii häätanssin. Morsiuskimpun ja sukkanauhan heiton lisäksi sulhanen tanssii morsiammelle "sylitanssin". Näiden lisäksi sulhasen ystävät ryöstävät sulhasen ja riisuvat hänen vaatteensa, jonka jälkeen morsiammen on mentävä pukemaan poika poloinen takaisin juhlakuntoon.  

Suomessakin on useissa juhlissa ja vasinkin häissä yleistyneet jälkiruokapöydät ja karkkibuffetit. Ah ne on musta täällä näiden juhlien parasta. Vaikka täällä ei kyllä kakut ja herkut oo yhtään nii hyviä kuin mitä Suomessa. 

Loppupeleissä häät vaikuttivat mukavilta ja vieraat sekä itse hääpari viihtyivät juhlissa. Toki on eri asia itse olla juhlissa, joissa et tunne ketään kuin juhlissa, joista puolet vieraista ovat sukulaisia. Koska me aherrettiin kaks päivää näitten juhlien eteen, niin me jouduttiin jättämään leikki kesken, sillä sänky kutsui meitä jo kahdelta kotiin nukkumaan. Varsinkin kun elämä täällä tuntuu olevan yhtä juhlaa jatkuvasti.

This weekend we catered a wedding at Adrian´s mom´s restaurant. Mexican weddings are a bit bigger than Finnish wedding. Here people celebrate weddings normally tree days. First day is the wedding celebration where you invited everybody. Second day is more relax party for your friends and family where the food leaftovers are eaten. And the third day is usually a brunch with your family. 

. 

Our job was to prepare food for 250 people and decorate the wedding place. The Menu for the night was potato puree, chicken-vegetables rolls and green pasta. And of course dessert was  the wedding cake and some sweets from dessert table. Main color of the wedding was blue. Decoration was really simple using blue table clothes, blue flowers and giant LOVE and G&C letters. In Mexico all the partys starts really late. For this wedding people started arriving about 10 pm and it really begun at 12 am. Here in weddings you can see who have money to spend and who doesn´t. Comparing with Adrian´s cousins wedding last spring, this wedding was a low budget one. But I think still too expensive for  the couples pocket. 

In Mexico the main thing is to make a good party. For this you need to have enough drinks and music so people can dance until next morning. Also different kind of party accessories are really common. You will get funny hats, kravats and other things to make dancing funnier. These good wedding partys include also some traditions. For example just married couple entranse from the wedding plase and dance the first dance together. Also the bride throws bouquet and groom the garter. Also the groom dances for her wife a lap dance. But thing that I enjoyd most is the dessert table. Now days we also have some candy tables also in Finland, but its not that common than here.

In the end, I think that these wedding was nice. The couple enjoyed their day and people where dancing and having fun. Of course is different to go and see a wedding where you don´t know anybody. Because we were preparing these wedding two days we were very sleepy early and we neened to end this night before two  o´clock. Especially because here life seems to be full of parties. 

Anu

Minne meni vuosi?

Aloitin kirjoittamaan tätä blogia kun me muutettiin puolisentoista vuotta sitten Edinburghiin. Hienosti jaksoin muutamat ensimmäiset kuukaudet bloggailla asioista, mitä ympärillä uudessa kaupungissa näkee ja kokee. Mutta kuinkas sitten kävikään. Joulun jälkeen piti ottaa gradu vakavasti, eikä sitten voinut enää sallia itselle tietokoneen ääressä viettää muuten aikaa, kuin näpytellen tieteellisesti gradua tai lukien artikkeleita ja tutkimuksia. No vuosi vierähti ja muutaman kerran blogin pariin palaaminen kävi mielessä, mutta aina se vaan jäi. Näin asioilla usein tuppaa käymään. Alkuhuuman jälkeen ei enää löydykkään intoa jatkaa aloitettua asiaa ja sitten se menee muitten joukkoon sinne aloitettujen projektien joukkoon. Ja sitä jossain vaiheessa alkaa taas pohtimaan, että ehkä huomenna on taas hyvä päivä tarttua tuohon hommaan. Päätin, että minun huomiseni on nyt tänään.

Vuoden aikana on kerennyt tapahtua vaikka mitä! Me muutettiin Edinburghissa keväällä uuteen kotiin ja saatiin ihana Guy meille kämppikseksi. Aloin ottamaan enemmän vastuuta suomi-koulusta ja aloitin Johannan ja Julian kanssa opettamisen. Käytiin myös keväällä lomareissulla Mexicossa tapaamassa perhettä ja saattelemassa Adrianin serkku avioliittoon. Kesä vierähti Edinburgissa ja sattumalta satuin saamaan heinäkuussa työpaikan Deli Frescosta, josta tarttui myös kourallinen ihania ihmisiä lisää elämääni. Adrian puolestaan vietti kesän kirjoitellen ahkerasti lopputyötään ja tehden samalla työharjoittelua Royal Bank of Scotlandilla, josta avautui hänelle työpaikka ensi syksylle. Syksy toi tullessaan taas suomi-koulun, johon rupesin vastuuopettajaksi Emman kanssa. Tämän lisäksi aloitin antamaan yksityistunteja suomesta muutamille meidän suomi-koulustakin tutuille lapsille. Syksyn kohokohta oli ehdottomasti molempien valmistuminen ja päätös lähteä kevääksi pois Edinburghista. 

Näkymä meidän kodin ikkunasta/ From our window 

Häissä Mexicossa/ Wedding in Mexico

Stephen ja Dani Deli Frescosta/ Lovely Stephen and Dani from Deli Fresco 

Joulun alla sitten kokosimme tavaramme kasaan ja lähdettiin ensin viettämään joulua Suomeen. Suomiloma sujui rauhallisesti perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Adrian pääsi ottamaan Suomen talvesta kaiken irti ja vietettiin aikaa opetellen hiihtämään ja luistelemaan. Lisäksi päästiin juhlistamaan 80-vuotiasta pappaa. 

Makkaranpaistossa/ BBG some sausages

Pulkkamäkeen matkalla kera Onnin/ Enjoying winter with Onni

Hiihtämässä/ Cross country ski

Tammikuun lopulla pakattiin taas matkalaukut ja nyt suunnattiin kohti Mexicoa. Täällä auringon alla on tarkoitus viettää seuraava puolivuotta, kunnes työt kutsuu taas Edinburghissa syksyllä. Näimpä tämä blogi lähtee käsittelemään tästä eteenpäin meidän aikaa ja elämää täällä Mexicossa.

Anu  

I started to write this blog when we moved to Edinburgh, one and half year ago. The first few months I was highly motivated to write all interested aspects of our everyday life. Then after Christmas I needed to start writing my master thesis and then I didn't have anymore time to spend blogging. Few times, I have been thinking to start writing again but then I thought that maybe tomorrow is better day to start. Well I think now my tomorrow have arrived and I should start to write again. 

Graduation party

A lot can happen in a one year. We moved in our new flat with Guy who was Adrian's classmate. I started to take more responsibility the Suomi-koulu (Finnish School) and we went to have a holiday in Mexico. We spend our summer at Edinburgh and by accident I got a job at Deli Fresco, where I met some wonderful people. Adrian spend his summer writing his dissertation and doing his internship in Royal Bank of Scotland. Autumn arrived fast and then I started to give also Finnish classes and continue teaching in Suomi-koulu. Highlight of the year was that both of us graduated and we decided to move away from Scotland. 

You can do it!  

My lovely sisters 

Helsinki Cathedral 

So just before Christmas we packet all our things and we traveled to Finland to spend Christmas. We spend one month in Finland with our friends and family. During this month I tried to teach to Adrian how to ice skate and cross country ski. We had also opportunity to celebrate 80 years old Pappa( my uncle). At the end of January we packed our luggage's again and this time we traveled to Mexico. Now we are planing to spend the next six months enjoying Mexican sun. I will tell you later more of our adventures here. 

Anu 

Tomatin

Tomatin tislaamo on valmistaa single malt wiskyä Skotlannin ylängöillä Tomatinin kylässä vuodesta 1897 asti. Aikoinaan se oli yksi suurimpi viskitislaamoja Skotlannissa, mutta nykyään se on varsin pieni verrattuna uudempiin isoihin tislaamoihin verrattuna. Mennessämme Tomatin distilleryyn saimme nauttia ihanasta lumimyräkästä, jonka Abigail toi mukanaan.  

 Viskin valmistamiseen tarvitaan vain kolmea raaka-ainetta sekä paljon aikaa. Veden, ohran ja hiivan sekoittelusta oikeassa suhteessa ajan kanssa saadaan aikaiseksi eri makuisia viskejä. Tomatin tislaamo on kuin kyläyhteisön yhteinen työpaikka. Lähes kaikki työntekijät asuvat Tomatin kylässä tuntevat toisensa. Tomatin käyttämä vesi on puhdasta vettä, joka tulee ylängöiltä. Viskin valmistaminen alkaa liottamalla ohraa vedessä muutaman päivän, jonka jälkeen jyvät idätetään. Itänyt vilja kuivataan ja jauhetaan maltaaksi. 

Tämän jälkeen laitetaan murskattu mallas tällaiseen isoon sammioon, jossa on pyörivät hyrrät sisällä. Lisätään joukkoon kolmesti eri lämpöistä vettä, jolloin saadaan aikaiseksi vähän puuron tapaista massaa. Tämän jälkeen tästä erotellaan neste ja jäljelle jäävä mössö myydään lähifarmeille eläinten rehuksi. 

Nesteet siirretään tämäntyylisiin isoihin sammioihin, ja niihin lisätään hiivaa. Hiivan annetaan käydä muutaman päivän sammiossa. Tässä kyseisessä huoneessa kyllä pystyi haistamaan käymässä olevan hiivan, ja jos avasit yhden sammion luukuun ja työnsit naamasi sisään tulee sieltä isku päin naamaa. Käymisprosessi on niin voimakasta, että hiilidioksidi iskee vasten kasvoja ja pistää naaman rusinaksi samalla tavalla kuin sitruunaa syödessä. Koska käymisprosessissa syntyy paljon hiilidioksidia, myydään sitä eteenpäin virvoitusjuomatehtaille. 

Tämän jälkeen neste tislataan kahteen kertaan, jotta saadaan aikaiseksi sopivan vahvuista viskiä. Tislauksessa syntyy kolmea eri tislausta. Ensimmäinen eikä viimeinen tislaus sovi juotavaksi, mutta kekimmäisestä tislauksesta tulee viskiä. Mutta ensimmäinen ja viimeinen tislaus otetaan silti talteen ja ne voidaan tislata uudelleen seuraavan erän kanssa. Valmis tislattu viski on väriltään kirkasta. Viski värinsä vasta puusta, kun se laitetaan tynnyreihin vanhenemaan. 

Tynnyrit valmistetaan puusta, ja puulevyt kurotaan yhteen metallirenkaiden sisään puristamalla. Koska jos tynnyreihin käytettäisiin liimaa tai nauloja saisi viski niistäkin makua, jota ei viskiin haluta. Viskiksi voidaan kutsua juomaa, joka on vanhentunut vähintään 4 vuotta. Mutta mitä kauemppin viski vanhenee tynnyrissä, sitä arvokkaampaa siitä tulee. Myös mitä kauempaan viskiä säilyttää tynnyrissä, sitä vähemmän valmista viskiä tynnyristä löytyy. Kerrotaan, että enkelit verottavat osan viskistä ja näin ollen tynnyrit tyhjenevät vuosien varrella.  

Meidän kierrokseen Tomatinilla kuului myös viskien maistelua. Pääsimme maistelemaan Tomatin 12 vuotista viskiä (vuosiluku pullossa kertoo kuinka kauan viski on vanhentunut tynnyrissä.) Toisena oli nuorta viskiä (ikää ei kerrota, normaalisti alle 10 vuotista mutta yli 4 vuotista. Kyseinen Tomatin viski on 6-8 vuotista) sekä kerran vuodessa joulun alla Tomatin valmistaa savuviskiä, joka oli kolmas maisteltava viskimme. 

Koska kaikilla on oma viski makunsa huomasimme saman myös maistellessamme näitä viskejä. Kolme maitelijaa raadissa ja kolme eri viskiä. Näin ollen jokaiselle löytyi oman suun makuinen viski. Itse pidin parhaana Tomatin 12 vuotisen, pehmeän ja hieman makeahkon makunsa vuoksi. Gabo taas piti hieman voimakkaammasta Legacy viskistä. Pablon makuun taas maistui savuinen Cu Bocan. 

Viskisin terveisin 

Anu