Ghost tour

Tässä postauksessa tulee vähän tietoa Edinburghin hirstoriasta. Tosin en ala pitämään mitään luentoa, mutta kerron juttuja käymämme ghost tourin kautta. Voin tässä vaiheessa jo tunnustaa, että valokuvat olen käyny ottamassa seuraavana päivänä, koska kummituskävely toteutetaan tottakai pimeän aikaan. 

Edinburgh on erittäin vanha kaupunki, jolla on pitkä ja laaja historia. Koska kaupunki on vanha, pitää se sisällään monia tarinoita muun muassa julmasta keskiajasta. Edinburgh on myös kaupunki, josta löydät jos jonkinlaisia kierroksia ja tapahtuamia asian tiimoilta. Adrianin luokkalaiset päättivät, että lähdetään porukalla tekemään ghost tour, jonne sitten liittouduin mukaan. Itse kuvittelin, että kierros vain kierrättelisi meitä pitkin Edinburghin pieniä pimeitä kujia, mutta tämä kierros veikin meidät myös siltojen alaisiin rakennelmiin. Mutta niistä lisää vähän myöhemmin. Pyrin etenemään samaan malliin kierroksen kanssa.

Kierros lähti käyntiin The Royal Mile nimiseltä kadulta, joka on vanhan kaupungin pääkatu ja kulkee Edinburghin linnalta aina  Holyrood palatsille asti. Kyseinen katu kulkee siis lävitse vanhan kaupungin. Edinburgh ei ole maantieteellisesti tasainen vaan mäkinen, mutta kaupungin kasvaessa haluttiin rakentaa keskustaan lisää teitä samalle tasolle kuin pääkatu. Tästä johtuen keskustassa on paljon siltoja, joiden sisällä on huoneistoja jopa neljässä kerroksessa. 

Lähdetään liikenteeseen Saint Galesin Katedraalista. Kyseinen kirkko sijaitsee keskellä vanhaa kaupunkia The Royal Milen varrella. Ennen kirkon vieressä sijaitsi vankila, jolloin ihmiset joutuivat kulkemaan kapeaa käytävää pitkin kirkon ja vankilan välistä. Keskiajalla oli tapana myös laittaa kuolemaan tuomituiden ihmisten päät kuoleman jälkeen seipään päähän kadun päälle.  

Nykyisin vankila on kuitenkin purettu ja The Royal Milesta on tehty laajempi. Tällaiselle näyttää nykyään paikka, jossa vankila oli ennen. Muistoksi vankilasta on jätetty tiehen kultaiset viivat tiehen.

Katedraalin edessä vanhan vankilan oviaukon edestä löydät maasta sydämen. Ihmiset uskovat, että jos seisot tai kävelet sydämen päältä tietää se sinulle huonoa onnea. Mutta jos haluat saada hyvä onnea tulee sinun sylkeä sydämeen. Kierroksellamme oli tietenkin muutamia rohkeita, jotka marssivat seisomaan sydämen keskelle. 

Kirkon takanta löytyy tori sekä tietenkin entinen hautausmaa. Torin keskellä on monumentti jonka huippuna on yksisarvinen. Scotlanti on yksi harvoista maista, joiden kansalliseläin on satuolento. 

Edinburgh ei ole kooltaan suuri kaupunki. Rakennukset ovat rakennettu erittäin tiiviisti, jolloin talojen välissä kulkee vain pieniä kapeita kuvia. Nykyisin kadut ovat pääsääntöisesti siistejä( jos ei oteta lukuun lintujen kakkoja), mutta voit vain kuvitella mille nämä kadut näyttivät aikaisemmin. Keskiajalla kaupunki ei kasvattanut kokoaan, mutta ihmisiä muutti kokoajan lisää ja lisää. Ainoa mahdollisuus oli kasvattaa kaupunkia ylöspäin, näin ollen rakennettiin jopa 11 kerroksisia taloja.

Koska keskiajalla ei tietenkään ollut viemäröintiä tai juoksevaa vettä toimivat nänä pienet kujat myös yleisinä käymälöinä. Ihmiset heittivät jätöksensä ulos ikkunoista. Oikea rottien paratiisi. Ei liene suuri yllätys, miksi ruttoepidemia vieraili Edinburghissa jopa kolmesti.

Edinburghin voisi kuvailla kaupungiksi ruumiiden päällä. Lähes kaikkien talojen alta tässä kaupungissa löytyisi ruumiita jos niitä lähdettäisiin etsimään tai ne ei olisi jo muuttuneet mullaksi. Ruttoepidemin saapuessa kuoli monia perheitä koteihinsa, sillä jos olit saanut tartunnan, et enää saanut poistua kotoasi. Lopulta ruumiit heitettiin vaan kaupungin ulkopuolelle. 

Yksi hyvä puoli siinä, että Edinburghissa sataa aina on se, että ainakin kaikki tuo kakka ja lika mikä kaduilla lillui lähti sadeveden mukana kulkemaan mäkisiä katuja alapäin. Näin ollen vain keskustan alimmainen katu täyttyi kaikesta ja muut pysyivät suhteellisen siisteinä. 

Tämä kyseinen keskustan alin katu on nimeltään cowgate. Tätä katua pitkin kulkivat lehmät. Nykyisin kadun varrelta löytyy useita baareja sekä opiskelijoiden asuntoloita.

Tässä on nyt yksi silta, joka on rakennettu, jotta saataisiin lisää katuja samalle tasolle pääväylän kanssa. Vaikka tässä näyttää siltä, että silta on lyhyt pätkä se on todellisuudessa rakennettu kulkemaan monia satoja metrejä. Ylimmäisessä kerroksessa on nykyisinkin liiketiloja, sekä joissakin alimmissa kerroksissa on pubeja, mutta pääsääntöisesti ne ovat poissa käytöstä. Menimme kierroksen mukana tämän kyseisen sillan sisälle. Kuten voit nähdä ikkunat tässä sillassa, on joku asunut tuon sillan sisällä. Siltojen sisällä olevia huoneita on parhaillaan neljässä eri kerroksessa. Huoneet ovat kuin luolia, koska niissä ei ollut ikkunoita, eivätkä huoneet olleet kooltaan kovin suuria. 

Koska siltojen luolissa ei ollut valoja, ei sieltä saanut hyviä kuvia, mutta tämä kuva on otettu avoimen sillan alta ja huoneiden katot näyttivät hyvin pitkälti tältä. Koska Scotlannissa sataa usein kostuivat myös sillat. Vesi tulee kaduilta sillan rakennelmiin, jolloin katot kärsivät kosteusvaurioista ja lattiat lainehtivat. Kuvitella, että ihmiset ovat joskus asuneet tuolla. Pääsääntöisesti kuitenkin näihin luolastoihin eksyivät rikolliset ja porttolat. Elämä keskiajalla tai 1600- luvun noitavainot Edinburghissa ei varmasti ole ollut mitään ihanaa aikaa, Ihmisiä tapettiin julmasti erilaisilla menetelmillä ihan ilman syyttä. Kierroksellamme pääsimme tutustumaan myös näihin erilaisiin kidutus ja tappo välineisiin, mutta niitä en ala tähän enää kertomaan ja erittelemään. 

Tämä viimeinen kuva on ainoa kuva, jonka sain otettua sillan sisällä, sillä tämä huone oli valaistu. Kuva kertoo varmasti enemmän kuin sanat tästä alttarista. Kierroksen aikana saimme kuulla myös monia tarinoita, kuinka ihmiset olivat nähneet haamuja kyseisissä luolastoissa. Yhteen huoneeseen saapuessa on aivan yhtäkkiä jotkut naiset alkaneet itkeä. Tämän sanotaan johtuvan siitä, että kyseinen huone oli yleensä täynnä lapsia, jotka olivat menettäneet äitinsä. Yhdessä huoneessa sanottiin joidenkin ihmisten nähneen naisen punaisessa mekossa. Tämän naisen nähtyään ovat näkijät menettänyt lyhyen ajan sisällä jonkun läheisen. Monia tarinoita, olivat ne sitten totta tai eivät, mutta pilkko pimeissä luolissa alkaa väkisinkin oma mielikuvitus laukkaamaan. Vaikka en aaveisiin pahemmin uskokkaan, mutta ihmisen julmuus yhdistettynä pimeisiin luoliin sai minutkin pelkäämään kyseisellä kierroksella. Onneksi Edinburgh ei oli enää täysin samanainen kuin ennen. 

Tämmöisiin tunnelmiin tänään!

-Anu